Lukija Kokemuksia
Krimisarkisto-sarjan ensimmäinen osa on ollut suosittu ja herättänyt paljon kiinnostusta lukijoiden keskuudessa, ja tämä ei ole lainkaan yllättävää. True crime -genren vetovoima on kasvanut huimasti viime vuosina, ja erityisesti suomalaiset lukijat ovat alkaneet kiinnostua oman maansa rikollisuudesta ja sen historiasta. Tämä kirja tarjoaa juuri sitä, mitä lukijat ovat kaivanneet: suoraa, rehellistä ja autenttista kuvausta rikollisesta alamaailmasta, josta ei usein puhuta avoimesti.
Omakohtainen lukukokemukseni oli erittäin positiivinen. Kirjaa lukiessa tuntui kuin olisin itse ollut mukana rikostutkijan tai moottoripyöräkerholaisen rinnalla. Ilménin ja Erikssonin kerrontatyyli on niin elävä, että tapahtumat ja henkilöt heräävät eloon lukijan silmissä. Erityisesti nautin siitä, kuinka tarinat avattiin kahden niin erilaisen henkilön näkökulmasta – tämä toi mukavaa vaihtelua ja piti mielenkiinnon yllä.
Samalla kirjan realistisuus teki siitä myös ajoittain haastavan luettavan. Osa rikosten kuvauksista oli niin raakoja ja yksityiskohtaisia, että ne saivat minut pysähtymään ja miettimään, miten tällaisia asioita voi todella tapahtua meidän yhteiskunnassamme. Tämä teki kirjasta kuitenkin vaikuttavamman, ja uskon, että moni muukin lukija on kokenut samoin.
Monet muut lukijat ovat myös antaneet positiivista palautetta kirjasta. Esimerkiksi Storytelissä kirja on saanut arvosanaksi 4.4/5 yli 140 arvioijalta, mikä osoittaa, että teos on onnistunut herättämään laajaa kiinnostusta. Eräs lukija kommentoi: ”Kentsu ja Immu ovat loistava parivaljakko. Heidän juttujaan kuuntelee mielellään, ja mukana oli paljon sellaista tietoa, jota en ollut ennen kuullut, vaikka aiheesta on kirjoitettu paljon.” Tämä tiivistää hyvin sen, miksi kirja on niin kiehtova – se tarjoaa sekä viihdettä että uutta tietoa.
Henkilökohtaisesti koin, että kirja ei ainoastaan avannut silmiäni suomalaisen rikollisuuden todellisuuteen, vaan se sai minut myös miettimään oikeudenmukaisuuden ja rikollisuuden välistä suhdetta. Monissa rikostapauksissa, kuten Jari Aarnion tapauksessa, on vaikea vetää selkeää rajaa hyvän ja pahan välille. Tämä teki lukukokemuksesta syvällisemmän ja haastoi omia käsityksiäni rikollisuudesta ja sen tekijöistä.
Kirjailijan Tyylit ja Teemat
Kirjan kirjoitustyyli on yksi sen suurimmista vahvuuksista. Mika Ilmén ja Kenneth Eriksson onnistuvat tasapainottamaan faktapohjaisen kerronnan ja viihteellisen tarinankerronnan erinomaisesti. Kirja ei ole liian raskas, vaikka käsitteleekin vakavia ja monimutkaisia aiheita. Tämä on erityisen tärkeää, kun puhutaan järjestäytyneestä rikollisuudesta ja poliisityöstä, sillä lukijoiden mielenkiinto voi helposti herpaantua, jos tyyli on liian kuivaa tai analyyttistä.
Kirjoitustyyliä voisi kuvailla suoraviivaiseksi ja rehelliseksi. Eriksson ja Ilmén eivät kiertele asioita, vaan kertovat suoraan, mitä on tapahtunut ja miten he ovat itse olleet mukana tapahtumissa. Tämä tekee kirjasta hyvin autenttisen tuntuisen. Lukijalle ei jää epäselväksi, että kirjan kertojat todella tietävät, mistä he puhuvat, mikä lisää tarinoiden uskottavuutta. Lisäksi molempien kertojien persoonallisuus paistaa läpi, mikä tuo lisäsyvyyttä lukukokemukseen.
Kirjan keskeisiä teemoja ovat järjestäytynyt rikollisuus, oikeuden ja rikollisuuden välinen raja sekä henkilökohtaiset moraalikysymykset. Erityisesti Jari Aarnion tapaus herättää pohdintaa siitä, miten vallan väärinkäyttö ja henkilökohtaiset valinnat voivat johtaa tilanteisiin, joissa oikeus ja rikollisuus sekoittuvat keskenään. Ilménin tarinoiden kautta puolestaan käsitellään sitä, miten yksilö voi ajautua rikolliseen elämään ja mitä seurauksia sillä on paitsi yksilölle itselleen myös ympäröivälle yhteiskunnalle.
Mielenkiintoista on myös kirjailijoiden tapa käsitellä uskollisuutta ja sen merkitystä rikollisissa piireissä. Eriksson ja Ilmén näyttävät, kuinka tärkeä rooli uskollisuudella on niin poliisityössä kuin rikollisessa toiminnassakin – mutta samalla he korostavat, että uskollisuuden hinta voi olla korkea. Tämä teema kulkee punaisena lankana läpi koko kirjan ja antaa lukijalle paljon mietittävää.