Kiitollisuuspäiväkirja kuulostaa helposti yhdeltä suoritukselta lisää, vaikka alkuperäinen ohje on lyhyt: muutama hyvä asia paperille, eikä edes joka päivä. Kiitollisuuspäiväkirjaan kirjoitetaan kolmesta viiteen konkreettista asiaa, jotka menivät hyvin, mieluiten syyn kanssa. Tahdiksi riittää kerta tai pari viikossa tai lyhyt päivittäinen jakso, ja välineeksi käy vihko tai puhelin.
Sivulla kerrotaan, mitä menetelmän kehittäneet tutkijat oikeasti neuvoivat, miten ensimmäinen merkintä kirjoitetaan ja mitä tehdä, kun mitään ei tule mieleen. Sivu kertoo, miten harjoitus tehdään, eikä lupaa, mitä siitä seuraa.
Mikä kiitollisuuspäiväkirja on
Kiitollisuuspäiväkirja on harjoitus, jossa kiitollisuuden aiheita kirjataan säännöllisesti ylös ja huomio kiinnitetään tietoisesti hyviin asioihin. Käytännössä se on lyhyt lista siitä, mikä päivässä tai viikossa meni hyvin. Kiitollisuus itse on myönteinen tunne, joka liittyy kiitolliseen mieleen.
Harjoitus on peräisin tutkimuksesta. Psykologit Robert Emmons ja Michael McCullough pyysivät osallistujia kirjoittamaan kerran viikossa enintään viisi asiaa, joista nämä olivat menneellä viikolla kiitollisia. Toisessa versiossa samaa tehtiin päivittäin kahden viikon ajan. Tavallinen kiitollisuuspäiväkirja on siis alun perin kevyt, lyhyt ja harvakseltaan kirjoitettava.
Kaksi tapaa: viisi asiaa viikossa tai kolme hyvää asiaa illassa
Emmonsin ja McCulloughin tapa on viikkolista. Kerran viikossa muistellaan mennyttä viikkoa ja kirjoitetaan siitä enintään viisi asiaa, joista on kiitollinen. Listaan ei tarvitse kirjoittaa perusteluja.
Psykologi Martin Seligmanin työryhmän kolme hyvää asiaa on iltaharjoitus. Illalla kirjoitetaan kolme asiaa, jotka menivät päivän aikana hyvin, ja jokaisen kohdalle, miksi se tapahtui. Alkuperäisessä tutkimuksessa harjoitusta tehtiin yhden viikon ajan. Ero on siis siinä, että toinen on pelkkä lista ja toinen kysyy myös syyn.
Kolme asiaa syineen sopii sille, joka haluaa lyhyen iltahetken. Viikkolista taas sopii sille, jolle päivittäinen kirjoittaminen tuntuu liialta. Kumpikaan ohje ei pyydä kirjoittamaan joka päivä loppuelämää, vaikka kiitollisuuspäiväkirja usein niin esitetään. Jos haluat kirjoittaa muustakin kuin kiitollisuuden aiheista, päiväkirjan kirjoittamisen opas esittelee neljä tapaa ja auttaa valitsemaan niistä yhden.
Näin kirjoitat ensimmäisen merkinnän
Ensimmäinen merkintä vie noin vartin. Ohjeet perustuvat Seligmanin kolmeen hyvään asiaan ja Berkeleyn yliopiston Greater Good Science Centerin ohjeeseen, jossa kirjoitushetki päätetään etukäteen ja asiat kirjoitetaan eikä vain ajatella.
- Päätä hetki, esimerkiksi ilta ennen nukkumaanmenoa.
- Kirjoita kolme asiaa, jotka menivät tänään hyvin.
- Kirjoita jokaisen perään yhdellä virkkeellä, miksi se tapahtui.
- Valitse yksi ja kirjoita siitä kaksi virkettä tarkemmin.
Merkintä voi näyttää esimerkiksi tältä. Aamukahvin ehti juoda rauhassa, koska herätys oli ajoissa. Työkaveri hoiti palaverin muistiinpanot, kun huomasi kiireen. Illalla soi radiossa vanha lempikappale, koska joku oli toivonut sitä.
Kirjoitushetken ei tarvitse olla erillinen rutiini. Merkinnän voi tehdä samaan aikaan, kun muutenkin rauhoittuu illalla. Ideoita iltaan löytyy nukkumisen taidosta kertovasta oppaasta.
Mistä olla kiitollinen: kysymyksiä, kun mitään ei tule mieleen
Tyhjä sivu on kiitollisuuspäiväkirjassakin yleinen este. Apukysymykset ratkaisevat sen, ja alla olevat ovat Tekniikan akateemisten (TEK) kiitollisuuspäiväkirjaohjeesta.
- Mikä sujui tänään hyvin?
- Mikä myönteinen asia kiinnitti huomiosi?
- Saitko kiitosta tai kehuja?
- Mikä keskustelu jäi mieleen ja miksi?
- Mikä muille tapahtunut ilahdutti sinua?
- Miten pieni tekosi vaikutti muihin?
Robert Emmonsin omat vinkit auttavat silloin, kun lista alkaa jäädä pinnalliseksi. Tarkka yksityiskohta toimii yleistä paremmin, ja yksi asia tarkemmin on parempi kuin pitkä lista. Ihmisistä kannattaa kirjoittaa ennen tavaroita, ja yllättävät hyvät asiat ansaitsevat oman rivinsä. Hyödyllinen apukeino on myös miettiä, millaista olisi ilman jotain tiettyä ihmistä tai asiaa. Samaan asiaan saa palata, kunhan kirjoittaa siitä eri yksityiskohdan kautta.
Kuinka usein kiitollisuuspäiväkirjaa kannattaa kirjoittaa
Emmons neuvoo kirjoittamaan kerran tai kaksi viikossa, ettei kirjoittamisesta tule velvollisuutta. Greater Good Science Centerin ohjeessa kirjoitetaan vähintään kolme kertaa viikossa kahden viikon ajan. TEK:n harjoitusohjeessa jakso on noin kaksi viikkoa päivittäin.
Ohjeet siis eroavat, eikä yhtä oikeaa tiheyttä ole. Oma rytmi saa ratkaista, ja harvempi tahti on yhtä lailla alkuperäisen ohjeen mukainen kuin päivittäinen. Tutkimusten tulokset kiitollisuuspäiväkirjasta myös vaihtelevat, kuten Greater Good itse toteaa. Siksi tämä sivu ei lupaa vaikutuksia.
Jos samat asiat alkavat toistua viikosta toiseen, kirjoitustahtia voi harventaa tai kirjoittaa tutusta asiasta uuden yksityiskohdan. Pidempää jaksoa varten TEK:n ohjeessa on hyvä lopetus: jakson päätteeksi luetaan merkinnät ja katsotaan, mitkä teemat toistuvat.
Huono päivä ei estä kirjoittamasta, eikä siihen ole pakko
Kiitollisuuden kirjaaminen ei tarkoita, että huono olo pitäisi kuitata tai kieltää. Huonon päivän voi kirjata sellaisenaan. Jos pelkkä kiitollisuuslista tuntuu väkinäiseltä, muoto paras hetki, vaikein hetki ja kiitollinen hetki jättää tilaa myös vaikealle.
Kirjoittamatta jättäminenkin on sallittua. Harjoitus on vapaaehtoinen arjen tapa, ja väliin jääneen illan voi ohittaa ilman paikkaamista.
Kiitollisuuspäiväkirja on arjen harjoitus eikä korvaa ammattiapua. Mikäli olo on pitkään raskas, MIELI ry:n Kriisipuhelin päivystää ympäri vuorokauden numerossa 09 2525 0111, ja hätätilanteessa soitetaan 112.
Kiitollisuusharjoitus ilman päiväkirjaa: kiitoskirje
Kiitollisuutta voi harjoittaa myös yhdellä kirjeellä. Seligmanin työryhmän harjoituksessa valitaan ihminen, joka teki jotain tärkeää ja jota ei ole koskaan kunnolla kiittänyt. Hänelle kirjoitetaan suoraan, mitä hän teki ja mitä se merkitsi. Kirjeen voi lukea hänelle ääneen tapaamisessa tai puhelimessa.
Kaikille kirje ei tunnu luontevalta, eikä sitä tarvitse lähettää. Kirjeen voi myös kirjoittaa vain itselle ja päättää myöhemmin, mitä sillä tekee.
Lapsen kanssa saman voi tehdä puhumalla. Ruokapöydässä jokainen kertoo kolme hyvää asiaa, ja aikuinen kertoo myös omansa. Joka ilta ei tarvitse onnistua. Pysähtymisestä arjessa kertoo myös Läsnäolon voima.
Tavallinen vihko vai täytettävä kiitollisuuspäiväkirja
Tavallinen vihko tai puhelimen muistiinpanot riittävät kiitollisuuspäiväkirjaksi, sillä väline on vapaa. Mikäli valmiit kysymykset auttavat alkuun, täytettävä kiitollisuuspäiväkirja säästää sivun suunnittelun, ja muuten tavallinen vihko riittää.
Suomeksi on julkaistu useita täytettäviä kiitollisuuspäiväkirjoja. Elma van Vlietin Kiitollisuus-päiväkirja (WSOY) kuuluu samaan sarjaan kuin saman tekijän Onnellisuus-päiväkirja. Docendon Löydä ilo pienistä hetkistä -kiitollisuuspäiväkirjan sivuilla on sitaatteja, ja Hidasta elämää -merkin Hyvän elämän hippusia -kiitollisuuspäiväkirjassa on mietelauseita ja väritettäviä kukkakuvia.
Kiitollisuuspäiväkirjaa voi pitää myös puhelimen muistiinpanoissa, eikä siihen tarvita erillistä sovellusta. Mikäli haluat kiitollisuudesta pidemmän lukukokemuksen, Vappu Pimiän ja Johanna Huhtamäen Valon antajat (Otava) on saatavilla kirjana ja äänikirjana Pimiän lukemana. Oman vihon kiitollisuussivuun löytyy malleja bullet journal -ideoista.
Ensimmäinen askel tänään
Tänä iltana riittää kolme asiaa, jotka menivät hyvin, ja jokaisen perään syy. Huomenna voi jatkaa tai pitää taukoa viikon loppuun. Muihin tapoihin pitää päiväkirjaa pääsee päiväkirjan kirjoittamisen oppaasta, jossa vaihtoehtoja on neljä.
Usein kysytyt kysymykset
Kiitollisuuspäiväkirjaan kirjoitetaan asioita, jotka menivät hyvin tai joista on kiitollinen, tavallisesti kolmesta viiteen kerralla. Esimerkiksi työkaveri, joka hoiti hankalan asian, tai ilta, jolloin ehti lukea. Syy jokaisen asian perässä tekee merkinnästä tarkemman.
Ei tarvitse. Robert Emmonsin suositus on kerta tai kaksi viikossa, jotta merkinnät eivät muutu pakkopullaksi. Osa ohjeista käyttää päivittäistä parin viikon jaksoa, joten rytmin saa valita itse.
Tutkimusten tulokset kiitollisuuspäiväkirjasta vaihtelevat, eikä tämä sivu lupaa vaikutuksia. Harjoitus on tapa huomata hyviä asioita ja kirjata ne muistiin, ja sen arvon jokainen ratkaisee itse. Kiitollisuuspäiväkirja ei korvaa ammattiapua, ja raskaassa tilanteessa MIELI ry:n Kriisipuhelin päivystää ympäri vuorokauden.
Yksi pieni asia riittää. Apukysymys, kuten mikä keskustelu jäi tänään mieleen, auttaa alkuun. Toinen keino on miettiä, millaista olisi ilman jotain tavallista asiaa tai ihmistä.
Toisto ei haittaa, kun tutusta asiasta poimii joka kerta uuden puolen. Harvempi tahti on toinen keino, sillä silloin uutta ehtii kertyä.
Ei ole parempi, mutta sillä voi olla helpompi aloittaa. Täytettävässä päiväkirjassa kysymykset ja sivupohja ovat valmiina. Jos tiedät jo, mitä kirjoitat, tavallinen vihko tai puhelin riittää.
Erillistä sovellusta ei tarvita, sillä puhelimen muistiinpanosovellus käy hyvin. Jos käytät erillistä sovellusta, sen tietosuojaseloste kannattaa lukea ennen kuin sinne kirjoittaa henkilökohtaisia asioita.
Shinybookin tiimi · tarkistanut Sarai Björkgård





