Kirjan kirjoittaminen ei vaadi työhuonetta, kokonaisia vapaapäiviä eikä valmista juonta. Se vaatii säännöllisen hetken, paikan ideoille ja luvan kirjoittaa ensin huonosti. Tässä oppaassa käydään läpi, mitä aloittelija tarvitsee ensimmäisestä virkkeestä valmiiseen käsikirjoitukseen: miten rutiini syntyy, mistä ideoita saa, millä harjoituksilla jumista pääsee yli ja mitä tehdään, kun raakaversio on valmis.
Aloita pienestä ja kirjoita säännöllisesti
Kirjoittaminen jää helposti ajatukseksi, jos se odottaa sopivaa hetkeä. ”Kirjoitan kun ehdin” tarkoittaa käytännössä, ettei kirjoita. Siksi alussa päätetään aika, ei sivumäärää. Viisitoista minuuttia aamukahvin kanssa tai puoli tuntia ennen nukkumaanmenoa riittää, kun se toistuu.
Lyhyet mutta toistuvat kirjoitushetket ovat usein tehokkaampia kuin harvat pitkät istunnot. Tarina pysyy mielessä myös kirjoituskertojen välissä, ja seuraavalla kerralla on helpompi jatkaa siitä, mihin jäi. Joku kirjoittaa parhaiten aamun hiljaisuudessa, toinen myöhään illalla, ja oman rytmin löytää vain kokeilemalla.
Rutiinia auttaa myös oma mukava kirjoituspaikka. Itselläni se tarkoittaa usein kupillista teetä lempiviltin alla. Pieni toistuva rituaali kertoo mielelle, että nyt kirjoitetaan, ja ajatus kulkee vapaammin, kun keho on rento.
Hyvä tavoite on niin pieni, että sen saavuttaa huonompanakin päivänä. Esimerkiksi 300 sanaa päivässä tai yksi kohtaus viikossa on konkreettinen ja mitattava. Kun tavoite täyttyy, tekee mieli jatkaa. Liian iso tavoite saa jättämään kirjoittamisen väliin.
Pidä ideat tallessa
Ongelma ei yleensä ole ideoiden puute vaan se, että ne katoavat ennen kuin ehtii kirjoittaa. Hyvä idea voi syntyä kadulla kuullusta keskustelusta, vanhasta valokuvasta tai unesta, joka jäi vaivaamaan. Siksi muistivihko tai puhelimen muistiinpanosovellus on hyvä pitää aina mukana.
Tarinan ydin löytyy usein sattumalta pienestä havainnosta, joka on aikanaan kirjoitettu talteen. Vanhasta vihkosta voi löytyä lause, josta syntyy lopulta kokonainen novelli. Vanhatkin muistiinpanot on hyvä säilyttää, vaikka ne tuntuisivat kirjoitushetkellä mitättömiltä.
Itse käytän vuorotellen sekä sovelluksia että perinteisiä muistikirjoja, koska kumpikin tuo kirjoittamiseen jotain omaa. Google Docsissa ja Notionissa on maksuton versio, jossa juonilinjat, hahmot ja ideat pysyvät järjestyksessä, ja kirjoittajille tehty maksullinen Scrivener auttaa pitkän käsikirjoituksen hallinnassa. Dialogia ja luvun kulkua on välillä helpompi luonnostella kynällä paperille.
Kun inspiraatio on kadoksissa
Inspiraatiota ei kannata jäädä odottamaan, sillä se tulee usein vasta tekemisen aikana. Olen huomannut, että usein juuri silloin, kun annan itselleni luvan vain vaeltaa ilman päämäärää, syntyy oivalluksia, joita tietokoneen ääressä ei synny. Sama vaikutus on toisella taiteenlajilla: museo, konsertti tai elokuva antaa tunnelman, jota voi kokeilla omassa tekstissä.
Myös lukeminen ruokkii kirjoittamista. Kun lukee myös sellaista, mitä ei tavallisesti lukisi, alkaa nähdä, miten eri kirjoittajat rakentavat kohtauksen, rytmin ja dialogin. Lasten tietokirjasta voi löytyä idea, josta kehittyy lyhytproosaa aikuisille. Kun kirjan kuuntelee, dialogin rytmi kuuluu eri tavalla kuin paperilta luettuna, ja äänikirjapalvelujen vertailusta näkee, mikä palvelu sopii omaan kuuntelumäärään.
Minulle yksi tärkeimmistä inspiraation lähteistä ovat toiset kirjoittajat, niin julkisuudesta tutut kuin somessa kirjoittamisestaan kertovat. Seuraan mielelläni kirjailijahaastatteluja, ja ne muistuttavat, että jokainen kirjoittaa omalla tavallaan eikä yhtä oikeaa tapaa ole.
Harjoituksia, kun teksti ei lähde liikkeelle
Harjoituksissa ei ole oikeaa tai väärää vastausta. Niiden tehtävä on saada kynä liikkeelle, ja kun täydellisyyden tavoittelusta päästää irti, syntyy usein juuri niitä tekstejä, joihin on lopulta tyytyväisin.
- Kymmenen sanaa. Kirjoita ylös ensimmäiset kymmenen sanaa, jotka tulevat mieleen, ja yhdistä ne lyhyeksi tarinaksi.
- Yksi virke eteenpäin. Aloita lauseella ”Hän löysi jääkaapista muistiinpanon, jota ei ollut itse kirjoittanut.” ja jatka kolme virkettä.
- Mitä jos. Kysy, mitä tapahtuisi, jos maailma olisi peilikuva tästä päivästä tai jos aamukahvi alkaisi puhua. Kysymys avaa usein oven johonkin yllättävään.
- Ympäristö ilman nimiä. Kuvaile huone tai ikkunanäkymä nimeämättä esineitä. Kerro, miltä pöytä tuntuu sormien alla ja miten valo lankeaa lattialle.
- Sama kohtaus kolmesti. Kirjoita sama kohtaus minä-, sinä- ja hän-muodossa ja katso, mikä niistä avaa tarinan parhaiten.
- Vaihda lajityyppiä. Kirjoita bussimatka runona, uutisena tai rikosraporttina.
- Kirje. Kirjoita kirje lapsuuden itsellesi tai jollekin hahmollesi.
Pelkistä kadun äänistä voi syntyä kokonainen kertomus, vaikkapa salaisesta viestinnästä, joka kulkee autojen äänitorvien kautta. Pidempää haastetta kaipaava voi tehdä yhden harjoituksen päivässä kuukauden ajan, jolloin rutiini syntyy samalla. Useampia tehtäviä löytyy sivulta luovan kirjoittamisen harjoitukset.
Raakaversio ensin, editointi sitten
Kirjan kirjoittamisen vaikein vaihe on usein se, ettei ensimmäistä versiota uskalla kirjoittaa loppuun. Raakaversion tehtävä on saada koko tarina paperille alusta loppuun, vaikka välillä epäilyttäisi. Hiominen tulee vasta myöhemmin, sillä tekstiä ei voi editoida ennen kuin se on olemassa.
Juoni rakentuu kolmesta kysymyksestä: kuka päähenkilö on, mitä hän haluaa ja mikä estää häntä saamasta sitä. Juonen ei tarvitse olla monimutkainen, kunhan se etenee johdonmukaisesti. Vuoropuhelun kirjoittamisesta on oma oppaansa, dialogin kirjoittaminen.
Kun raakaversio on valmis, kannattaa pitää tauko ennen uudelleenkirjoittamista. Muutaman viikon päästä tekstiä lukee kuin vieraan kirjoittamaa, ja silloin näkee, toimiiko rakenne ja ovatko hahmot uskottavia. Ääneen lukeminen paljastaa nopeasti kömpelöt virkkeet ja epäuskottavan dialogin, ja tulostettu teksti näyttää virheet selvemmin kuin näyttö.
Testilukijat ovat kullanarvoisia. Ystävä tai kirjoitusryhmän jäsen kertoo, missä kohdassa mielenkiinto herpaantui. Palautetta kannattaa kuunnella avoimesti, mutta viimeisen sanan siitä, millainen tarina on, sanoo kirjoittaja.
Jumi on osa prosessia
Kirjoitusjumi ei tarkoita epäonnistumista. Silloin auttaa, kun kirjoittaa hetken jotain ihan muuta, vaikkapa kuvauksen päivästä, kirjeen hahmolle tai pelkkää dialogia. Kun kynä pysyy liikkeessä, varsinainen teksti lähtee yleensä taas kulkemaan.
Myös lepo kuuluu luovaan työhön. Kävely, käsityö tai musiikki antaa aivoille tilaa yhdistellä ajatuksia, ja ratkaisu juonen solmuun voi löytyä kirjoituspöydän ulkopuolelta.
Kun käsikirjoitus on valmis
Valmiin käsikirjoituksen kanssa on edessä valinta: tarjotaanko teksti kustantamoille vai julkaistaanko se itse. Kustantamon kautta kirja saa ammattimaisen editoinnin ja jakelun, mutta prosessi on hidas ja valikoiva. Omakustanteessa päätökset ovat omissa käsissä, ja samalla kirjoittaja vastaa itse oikoluvusta, kannesta, taitosta ja markkinoinnista.
Ennen kumpaakaan teksti kannattaa antaa ulkopuoliselle oikolukijalle. Omakustanteessa kansi ja taitto vaikuttavat siihen, tarttuuko lukija kirjaan, joten niihin on hyvä käyttää ammattilaista. E-kirjan julkaisusta on oma oppaansa, aloittelijan opas oman e-kirjan kirjoittamiseen.
Julkaisu ei ole loppu. Seuraavan tekstin voi aloittaa jo silloin, kun edellinen on maailmalla, ja jokainen valmis käsikirjoitus tekee seuraavasta helpomman.
Usein kysytyt kysymykset
Pienestä ja säännöllisesti. Kirjoittamiselle varataan toistuva hetki, vaikka 15 minuuttia päivässä, ja raakaversio kirjoitetaan ensin loppuun hiomatta. Juonen ei tarvitse olla valmiina, kunhan tietää, kuka päähenkilö on ja mitä hän haluaa.
Sen verran, että tavoite täyttyy huonompanakin päivänä. Pieni sanamäärä tai yksi kohtaus viikossa riittää, kun se toistuu. Säännöllisyys vie käsikirjoitusta eteenpäin enemmän kuin harvat pitkät rupeamat.
Silloin auttaa, kun kirjoittaa hetken jotain muuta, kuten kirjeen hahmolle, pelkkää dialogia tai kuvauksen ympäristöstä ilman esineiden nimiä. Myös kävely ja lukeminen auttavat, koska ideat syntyvät usein kirjoituspöydän ulkopuolella.
Millä tahansa tekstinkäsittelyohjelmalla. Google Docsissa ja Notionissa on maksuton versio, ja kirjoittajille tehty maksullinen Scrivener helpottaa pitkän käsikirjoituksen järjestämistä. Muistivihko on edelleen hyvä paikka ideoille ja luonnoksille.
Kustantamo hoitaa editoinnin ja jakelun, mutta valitsee julkaistavat tarkasti ja prosessi on hidas. Omakustanteessa kirjoittaja päättää kaikesta itse mutta vastaa myös oikoluvusta, kannesta, taitosta ja markkinoinnista.
